Kuinka paljon sähkön hinta on noussut?
Sähkön keskimääräinen hinta Suomessa oli viime vuosikymmen aikana (2010 – 2019) 40,6 €/MWh eli 4,06 snt/kWh. Hinta on laskettu Nord Poolin Suomen hinta-alueen arvolisäverottomien tuntihintojen keskiarvona.
Vastaavat sähkön futuurihinnat tulevalle puolen vuoden jaksolle (1.10.2022 – 31.3.2022) olivat 26.8.2022 noteerausten mukaan 528,7 €/MWh eli 52,87 snt/kWh. Vastaava arvonlisäverollinen hinta on 65,6 snt/kWh.
Sähkön hinta on Suomessa ensi talvena siis 13-kertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Korotusprosenttina ilmaistuna korotus on 1200 %.
Kuinka paljon kotitalouden sähkölasku nousee?
Sähkölämmitteisessä talossa vuosikulutus voi olla esimerkiksi 15 000 kWh, josta talviaikana kuluu 10 000 kWh. Aiemmin 6 kk talvikauden aikana sähkölasku saattoi olla yhteensä 503 euroa eli noin 84 euroa kuukaudessa. Ensi talven hinnoilla talven sähkölasku tulee olemaan 6555 euroa eli keskimäärin 1092 euroa kuukaudessa.
Kaukolämmitteisessä asunnossa, jossa sähköä kuluu kotitaloussähkön lisäksi jonkin verran myös esimerkiksi saunomiseen, pesuhuoneen lattian mukavuuslämmitykseen tai asuntokohtaisen ilmanvaihtolaitteen tuloilman lämmitykseen, voi vuosikulutus olla esimerkiksi 5000 kWh vuodessa, josta talvikautena kuluu 3000 kWh. Aikaisemmin kuukauden sähkölaskun suuruus on voinut olla 31 euroa kuukaudessa. Ensi talvena sähkölasku voi nousta 328 euroon kuukaudessa.
Sähkölaskun suuruus riippuu todellisuudessa hyvin paljon asiakkaan sähkösopimuksesta. Pörssihintaisissa sopimuksissa hinta toteutuu spot-hinnan mukaan, joka voi poiketa merkittävästi edellä mainituista futuurihinnoista. Käytännössä mitä aiemmin määräaikainen ja kiinteähintainen sopimus on tehty, sitä edullisempi hinta on suhteessa futuurihintoihin.
Sähkölaskuun sisältyy lisäksi verkkopalvelumaksu ja sähkövero. Arvonlisävero maksetaan myös verkkopalvelumaksusta sekä sähköverosta. Aiemmin tyypillisesti verkkopalvelumaksun, verojen ja sähköenergian osuus sähkölaskusta on ollut kunkin noin kolmannes. Uudessa tilanteessa sähkölaskusta voi sähköenergian osuus muodostaa valtaosan.
Kuinka paljon yritysten sähkölasku nousee?
Yritysten sähkösopimukset ja suojautuminen sähkön hintavaihteluilta ulottuu tavallisesti pidemmälle kuin kotitalouksilla. Osa yrityksistä hankkii sähkönsä ns. salkunhallintamallilla hyödyntäen dynaamisia sopimuksia, jossa tulevien vuosien sähkön hinta tulee kiinnitetyksi usean vuoden aikajänteellä. Osa yrityksistä taas on voinut hyödyntää spot-hinnan vaihteluita omissa prosesseissaan. Sähkön kustannuspaine tulee yrityksiin siten hyvin yrityskohtaisella tavalla.
Karkeasti voi kuitenkin todeta, että jos sähkön hinta pysyy nykyisellä korkealla tasolla, voi yrityksenkin nykyisin vaikkapa luokkaa 100 000 euron vuosittainen sähkölasku nousta miljoonaan euroon.
Miten nousevat sähkölaskut vaikuttavat kotitalouksien talouteen?
On selvää, että korkeat sähkönhinnat vaikuttavat kotitalouksiin hyvin eri tavoin riippuen kotitalouden tulotasosta, varallisuudesta, sähkön käyttöpaikkojen lukumäärästä, asunnon lämmitystavasta ja energiatehokkuudesta, todellisista energiasäästömahdollisuuksista, sähkösopimustyypistä ja siitä, milloin esimerkiksi sähkösopimus on tehty. Kun tiedetään, että suomalaisista kotitalouksista noin 400 000 sai viime vuonna toimeentulotukea, osalle sähkölaskun nouseminen on todella vakava asia.
Kotitalouksien asemaa vaikeuttaa lisäksi se, että korkeat energian hinnat näkyvät polttoaineiden hinnoissa ja heijastuvat elintarvikkeiden hintoihin. Viimeisen vuoden aikana yli 30 % ovat kallistuneet kahvi, kalat, perunat, perunat ja jauhot. Rasvat, juustot ja liha ovat kallistuneet noin 20 %.
Miten korkeat hinnat vaikuttavat yrityksiin?
Yrityksille, joille energian hinta on merkittävä kuluerä, ensi talvi voi olla vaikea. Viime talven sähkön hintapiikkien takia jotkin kasvihuoneet joutuivat lopettamaan toimintansa. On ennustettu, että mikäli tulevan talven sähkön hinta toteutuu ennustetun korkealle, useat tuotantolaitokset ja prosessit Euroopassa joudutaan ajamaan alas. Kuluttajien vähenevä ostovoima yhdistettynä inflaation hillitsemiseksi tarvittavan rahapolitiikan kiristämiseen saattavat lisätä monien yritysten taloudellista ahdinkoa.
Miksi sähkö on niin kallista?
Sähkön hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Selkeimmin hinnan määräytyminen näkyy spot-sähköpörssissä, jossa sähkön myynti- ja ostotarjouksien perusteella muodostetaan tasapainohinta, jolla yhtä paljon sähköä ollaan valmiita myymään ja ostamaan. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, hinta nousee, ja päinvastoin.
Voidaan kysyä, missä sähkön tuotantomuodossa sähkön tuotantokustannus on esimerkiksi 1000 euroa? Voiko vesivoiman tuottaminen maksaa joskus niin paljon tai tuulivoiman tai ydinvoiman? Voiko vaikkapa hiiltä käyttävän lauhevoimalaitoksen muuttuva kustannus nousta näin korkealle, vaikka huomioon otettaisiin päästöoikeuksien hinta? Vastaus kysymykseen on, että ei missään tuotantomuodossa.
Korkeat sähkönhinnat selittyvät vain sillä, että hinta on se, millä hinnalla joku sähkönkäyttäjä, käytännössä yritys, on valmis ajamaan alas tuotantoprosessinsa tai myymään sähkön pörssiin sen sijaan, että käyttäisi sähkön omaan tuotantoonsa. Tunnetusti tämä hinta on huomattavan korkea. Kuinka paljon olisi itse valmis maksamaan sähköstä, jos vaihtoehtona olisi istua kylmässä ja pimeässä?
Mitä kotitaloudet voivat tehdä?
Useat kotitaloudet ovat joko tehneet itse tai hankkineet polttopuita, mikäli asunnoissa on toimiva tulisija. Asuntoihin on hankittu ilmalämpöpumppuja ja tehty energiaremontteja esimerkiksi siirtymällä maalämpöön. Vapaa-ajan asuntoja on varustettu kauko-ohjauksella, jolla asuntojen lämpötila voidaan hallitusti ajaa peruslämpötasolle. Aurinkovoimaloita hankitaan kiihtyvään tahtiin.
Asunnon lämmityslaskua voi pienentää pitämällä kylmänä niitä huoneita tai esimerkiksi ullakotiloja, joita ei tarvita. Kerrostalossa sähköllä toimivan kylpyhuoneen mukavuuslämmityksen voi tavallisesti kytkeä kokonaan pois asumismukavuuden kärsimättä. Uusien asuntojen huoneistokohtaisen ilmanvaihtokojeen tuloilman termostaatin voi säätää entistä alhaisempaan arvoon ja kesäaikana kokonaan pois. Saunaa kannattaa lämmittää vain tarpeellinen määrä ja juuri oikeaan aikaan. Suihkutteluajat voi pitää kohtuullisina ja kyseenalaistaa omia tapojaan suihkussa käyntien määrän suhteen. Jääkaapit ja ylimääräiset pakastimet kannattaa sammuttaa heti, kun niitä ei tarvitse. Puhelimien laturit, tietokoneet ja viihde-elektroniikka kannattaa sulkea heti, kun niitä ei tarvitse.
Tuleeko arvonlisäveron alennus auttamaan tilanteessa?
Arvonlisäveroa maksetaan sähkölaskussa verkkopalvelumaksun, sähköveron ja sähköenergian osuudesta. Arvonlisäveroa maksetaan siten myös verosta, tavallaan veroa veron päälle. On myös syytä huomioida, että sähkövero ja arvonlisävero ovat eri asioita. Sähköveron kantajana toimii verkonhaltija verkkopalvelumaksun mukana, arvonlisäveroa taas kantavat sekä verkonhaltija että sähkön myyjä.
Jos arvonlisäveroprosentti lasketaan esimerkiksi puoleen nykyisestä ja samaan aikaan uusi sähkösopimus on esimerkiksi neljä kertaa korkeampi kuin edellinen, tarkoittaa se, että asiakas maksaa arvonlisäveroa sähköstä euroina kaksi kertaa nykyistä enemmän. Kokonaisuutena valtion verotulot eivät siten suinkaan laske, vaan ne nousevat.
Jos arvonlisävero laskisi esimerkiksi 24 prosentista 10 prosenttiin, pienenisi sähkölasku 14 prosenttia. Jos sähkölasku uhkaisi nousta 1000 euroon kuukaudessa, olisi sähkölasku arvonlisäveroprosentin laskemisen jälkeen 860 euroa.
Arvonlisäveroprosentin lasku on siten oikean suuntainen toimenpide, mutta sen vaikutus jää kertaluokkaa pienemmäksi kuin sähkön hinnan kohoamisesta tuleva lisälasku.
Voidaanko sähkölle asettaa hintakatto?
Sähkön ostajien ja myyjien välistä kauppaa koskee sopimusvapaus. Lisäsi kilpailu- ja kuluttajaviranomaiset ja energiaviranomaiset valvovat tarkasti, että sähkökaupassa toimii vapaa kilpailu, jossa kaikenlainen hintasignalointi ja hintatason määrittely on ankarasti kiellettyä.
Tukkusähkökaupasta Suomessa käydään arvioilta 2/3 sähköpörssi Nord Poolin kautta. Nord Poolissa vaihdettavan sähkön määrä on siten huomattavasti Suomen sähkönkulutusta pienempi. Loppuosa kaupasta käydään pitkäaikaisin ns. PPA-sopimuksin tai ns. fyysisinä sähkökauppoina ostajan ja myyjän välillä. Osa kaupasta voi olla myös energia- tai teollisuuskonsernin sisäistä kauppaa, jota ei käydä Nord Poolin kautta.
Nord Poolin day ahead -markkina eli spot on periaatteessa vain yksi toisten sähköpörssien kanssa kilpaileva sähköpörssi. Lisäksi sähkökauppaa käydään jatkuvilla intra day (ID) -markkinoilla sekä viime kädessä tasesähkömarkkinoilla. Johdannaiskauppaa futuurituotteilla käydään kahdenvälisin sopimuksin, suurten eurooppalaisten sähköyhtiöiden nettiportaaleissa sekä mm. Nasdaq – johdannaispörssissä.
Asettamalla hintakatto jollekin kauppapaikalle kävisi todennäköisesti niin, että kauppa siirtyisi muille kauppapaikoille tai kahdenvälisiin (OTC) -kauppoihin.
Hintakaton asettaminen aiheuttaisi lisäksi sen, että tasapainotilaa kysynnän ja tarjonnan välillä ei syntyisi eikä ns. kryssiä tarjonta- ja kysyntäkäyrän välillä. Tällöin toimittaisiin niin, että sähkönostajat saisivat vain osan tilaamastaan sähköstä. Sähkö hankittaisiin tällöin viime kädessä tasesähkömarkkinoilta.
Spot-markkinoilla saavutettiin muutama päivä sitten Baltissa 4000 e/MWh, mikä nostaa sovittujen mekanismien mukaisesti hintakaton 5000 euroon syyskuun aikana. Tasesähkömarkkinoiden hintakaton ennustetaan nousevan vielä korkeammaksi, 10000 euroon megawattitunnilta. Sähkön myyjä tai teollisuusyritys joutuisi tällöin ostamaan puuttuvan sähkön 250 -kertaisella hinnalla normaaliin hintatasoon verrattuna.
Kuinka käy sähkön myyjien?
Sähkön myyjä vastaa sähkön toimituksesta asiakkaille. Jos asiakkaalla ei ole sähkön myyjää, verkonhaltija on velvollinen katkaisemaan sähkön toimituksen. Sopimus sähkön myyjän kanssa on siten yhtä tärkeä asiakkaalle kuin sopimus verkonhaltijan kanssa verkkopalvelun olemassaolosta.
Jos sähkönmyyjä lopettaa toimintansa tai irtisanoo toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, asiakkaalla on kiire etsiä uusi sähkön myyjä, muuten sähköt katkeavat muutaman viikon sisällä. Suomessa on viime aikoina jotkin sähkönmyyjät lopettaneet toimintansa ja myös sopimuksia on irtisanottu. Lisäksi tarjontaa on rajoitettu myymällä esimerkiksi vain spot-sähkösopimuksia tai rajoittamalla myynti pelkästään konserniin kuuluvan verkkoyhtiön jakelualueen käyttöpaikkoihin.
Sähkönmyyjien tilanne on vaikea useista syistä. Sähkön hankintakustannukset nousevat erittäin nopeasti, eikä uusia hintoja ole helppo viedä samassa tahdissa tarjouksiin ja sopimuksiin. Hintasuojauksiin tarvittavat futuurisähkömarkkinat eivät toimi normaalisti. Tarjoajat markkinoilla ovat vähentyneet ja markkinatakaajat hävinneet. Hintojen äärimmäinen volatiliteetti herkistää tuloksen pienillekin poikkeamille suunnitellun sähköntoimitusten määrässä. Paine asiakkailta ja yhteiskunnalta kasvaa. Pörssikaupassa tarvittavien vakuuksien määrä on noussut huimaa vauhtia. Suuret sähkön hankinnan laskut kasvattavat käyttöpääoman tarvetta. Asiakkaiden suuret sähkölaskut lisäävät luottotappioiden ja maksuhäiriöiden riskiä.
Viime päivien uutisten mukaan Fortum on pyytänyt valtion takauksia kasvaneiden vakuusvaateiden kattamiseksi. Useat kunnat ja kaupungit ovat lisäksi joutuneet takaamaan ja pääomittamaan omistamiaan sähkönmyyntiyhtiöitä. Onkin syytä kysyä, käytetäänkö näissä veronmaksajien rahoja oikein, onko toiminta kuntalain mukaista ja toimiiko valtio kilpailuoikeusmielessä tasapuolisesti, mikäli se alkaa tukea yhden markkinaosapuolen toimintaa veronmaksajien antamin vakuuksin?
On Suomen edun mukaista huolehtia siitä, että sähkönmyyntiyhtiöiden toimintaedellytykset turvataan. Muuten käy niin, että asiakkaiden mahdollisuus kiinteähintaisiin sopimuksiin vähenee edelleen ja asiakkaita joutuu ahdinkoon joutuessaan yllättäen tekemään sähkösopimuksen huomattavasti entistä korkeammilla hinnoilla. Jos markkinaosapuolia kaatuu, merkitsee se pahimmillaan lumipalloefektiä ja energiajohdannaisten finanssikriisiä, jossa toiset osapuolet eivät saa saataviaan takaisin. Joka tapauksessa yhteiskuntaan syntyisi paljon epävarmuutta ja turvattomuutta ja energiaköyhyys lisääntyisi.
Millaisia vaikutuksia sähkön hinnalla on yhteiskuntaan?
Länsimaissa ei nykyisenkaltaisia, noin 9 % inflaatiolukuja ole nähty vuosikymmeniin. Energian hinnan nousu on tarttunut raaka-aineisiin ja ruokaan ja seurauksena palkka-inflaation uhka on ilmeinen. Tilanteen hallitsemiseksi rahapolitiikkaa kiristetään ja yleinen epävarmuus lisääntyy ja taantuman uhka kasvaa. Keskuspankkien näkökulmasta inflaatio on päävihollinen, joka pyrittäneen nujertamaan työttömyyden kustannuksellakin. Kuluttajien ostovoimaa stressataan kovasti, ja nähtäväksi jää, pitääkö Euroopan laajuinen solidaarisuus vai lisääntyykö protektionismi. Tästä on sähkömarkkinoilla jo merkkejä olemassa.
Kenen on vastuu tilanteesta?
Energiakriisiin on tultu Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena. Haavoittuvuus Euroopassa on kuitenkin luotu vuosikymmenten mittaan luottamalla tuontienergian saatavuuteen. Myös Suomessa on tuudittauduttu siihen, että ero sähkön kulutuksen ja tuotannon välillä voidaan jatkuvasti korvata tuomalla sähköä Venäjältä ja Ruotsista ja hieman myös Virosta ja Norjasta. On katsottu vain vuositasolla sähkön omavaraisuuden kehittymistä ja suljettu silmät siltä, että tuulivoimaa ei aina saada.
Vielä keväällä niin kantaverkkoyhtiö Fingrid kuin Energiateollisuus ry vähättelivät sähköpulan mahdollisuutta. Huoltovarmuusorganisaation osana toimiva sähköpooli ei edes ottanut käsiteltäväkseen esitystä tarkastella Venäjän sähkönmyynnin rajoittamisen vaikutusta sähkömarkkinoihin. Vastuuministeriö ja valtioneuvosto ovat tarttumassa asiaan vasta, kun ongelmat tulevat silmille ja poliittinen paine kasvanut sietämättömäksi. Ilmassa on siis joka taholla ollut näin jälkikäteen ajatellen uskomatonta sinisilmäisyyttä, hyväuskoisuutta ja leväperäisyyttä. Nyt on monta syytä ottaa opiksi.
